Hulda Hulihuli Humps Humppanen

Elman jälkeläisistä halusin ehdottomasti itselleni jättää kotiin yhden, mutta ensimmäisen pentueen kohdalla se ei vielä ollut mahdollista.

Toisesta pentueesta pohdin pitkään, jäisikö kotiin Hilma (joka sai ihanan kodin Samettitassun-kennelistä) vai Hulda. Hilmassa oli huomattavasti enemmän luonnetta, mutta jotenkin Hulda sulatti sydämeni olemalla aina iloinen ja ensimmäisenä moikkaamassa pentulaatikon reunalla.

Hulda on luonteeltaan hyvin eri tyyppinen, mitä emänsä Elma tai siskollani asuva Alma Elman ekasta pentueesta. Hulda on rauhallisempi, pehmeämpi ja ylikiltti. Elman kanssa sai pentuna vääntää kaikesta ja se on luonteeltaan aina ollut tulinen, Hulda taas ei ole tulinen ja sen kanssa on ollutkin huomattavasti helpompaa. 

Schapparimaiseen tapaan Hulda on nopea oppimaan, utelias ja aina valmiina hommiin. Huldasta ei pitänyt tulla agilitykoiraa, mutta... päädyttiin pentujumppakurssille ja sitten olikin jo menoa. Hulda on tarkka ja tunnollinen suorittaja, mutta samalla hassuttelija ja testailija. Välillä vitsaillaankin, että se varmaan luulee olevansa partacollie eikä schapendoes, kun on kasvanut Donna-partiksen opissa. Agilityharjoituksissa Hulda saattaa keksiä omia parempia reittiratkaisuja ja saakin välillä koko treeniryhmän nauramaan tempauksillaan.

Hulda rakastaa ihmisiä ja erityisesti lapsia. Se on minulla mukana vapaaehtoistyössä lapsien kanssa ja onkin ollut oiva apu. Hulda tulee myös juttuun muiden koirien kanssa. Ainut ikuinen punainen vaate sille taitaa olla Hilma-sisko, jonka kanssa kuitenkin saattaa erehtyä leikkimään huomaamattaan.

Hulda on arjessa helppo. Sen pystyy ottamaan mukaan kaikkialle. Hulda pitää uimisesta ja löytää helposti tiensä veteen, jos ei sitä tarkkaile.